Yhdyskunnan
synty ja kasvu
Naisia
on syytä kiittää Tuusulanjärven taiteilijayhteisön
synnystä. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt tuli toukokuussa
1897 katsomaan Järvenpään kartanon Vårbackan
taloa ja ihastui ensisilmäyksellä paikkaan järven
rannan läheisyydessä. Hän teki luonnoskirjaansa
pohjapiirroksen silloin vielä yksikerroksisesta rakennuksesta
ja lähetti sen miehelleen, kirjailija Juhani Aholle Pariisiin.
Yhteinen päätös syntyi hetkessä: tämän
me otamme. Ahot saivat kuitenkin odottaa kolme kuukautta. Alexander
ja Hilma Ehrströmin 30.8.1897 vahvistetussa perinnönjaossa
Järvenpään kartano verotiloineen "Kyrölä
1, Seutula ja numerot 4, 5, 6, 7, 13, 16,
" siirtyi
pariskunnan tyttären Alfhild Westermarckin os. Ehrströmin
omistukseen. Vasta nyt metsänhoitaja Anton Walter Westermarckilla
ja hänen Alfhild-vaimollaan oli valta myydä tai vuokrata
kartanon maita. Ahot vuokrasivat Vårbackan. Ostokin olisi
ollut mahdollista, mutta kirjailijan mielestä sellainen sitoi
liikaa. Muutto tapahtui marraskuun puolessavälissä ja
perhe viihtyi Aholassa - kuten taloa alettiin kutsua aina vuoteen
1911.
Haloset
ja Järnefeltit seurasivat pian perässä, kuten myös
runoilija Juhana Henrik Erkko. Taitelijapiireissä oli tuohon
aikaan vallalla todellinen pako maalle, työskentelemään
rauhalliseen ja elinkustannuksiltaan kohtuulliseen ympäristöön.
Eero Järnefelt oli ottanut Sibeliuksen mukaansa Lempäälän
Kasurin huvilaa katsomaan jo kesäkuussa 1897. Paikka oli
ihana, mutta etäisyys Helsingistä liian pitkä.
Pekka Halonen asui perheineen vuokralla Järvenpään
aseman naapurissa 1898, josta hän siirtyi Tuomaalan kylään,
kunnes mieleinen asuinpaikka löytyi kallioisesta niemestä
Tuusulanjärven rannalta. Tontti maksoi vajaat 3 000
nykyeuroa, mutta joutuihan kollega Eero Järnefelt samaan
aikaan pulittamaan Westermarckeille omastaan Ahojen naapurissa
yli 10 000 nykyeuroa! Maalaiselämä kiinnosti myös
Sibeliuksia. He muuttivat 1899 Helsingistä Keravan Mattilaan
(Katso Asunnot), vain muutaman
kilometrin päähän taiteilijayhteisöstä.
Vuonna
1902 Tuusulanjärven maisemissa oli jo neljä taiteilijakotia:
Ahola, Järnefeltien Suviranta, Halosenniemi ja Erkkola. Yhteydenpito
Mattilalaisten kanssa oli vilkasta. Sibelius hiihti tarinan mukaan
kerran talvella Kielomäelle, Suvirannan naapuriin tonttia
katsomaan. Retki kannatti. Ainola kohosi samalle paikalle vuonna
1904 (Katso Ainolan rakennus).
Yhteisöön
kuului myös Hjeltien Lepola. Arkkiatri Otto Hjeltin talo
ja tontti sijaitsi Tuusulanjärven rannalla Aholan ja Suvirannan
välissä. Tilan osti myöhemmin professori Emil Nestor
Setälä ja muutti sen nimen Toimelaksi. Ainolan naapurissa
oli myös vuorineuvos K. A. Paloheimon Kallio-Kuninkala, jossa
Sibeliuksen tyttäret vierailivat miltei päivittäin.
Eva Sibelius ja Arvi Paloheimo vihittiin vuonna 1913.
Tuusulanjärven
taiteilijayhteisö oli elinaikanaan harvinainen ilmiö
jo sinänsä, mutta vielä ainutlaatuisemman siitä
tekivät paikkakunnalla pitempiä tai lyhempiä aikoja
asuneet muut kulttuurihenkilöt. Perheiden merkittävien
sukulaisten lisäksi maisemissa liikkuivat mm. Albert Edelfelt,
Viljo Tarkiainen, Otto Manninen, Yrjö Hirn, Birger Mörner,
Santeri Ivalo ja Onnelan pensionaattia useasti asuttanut Eino
Leino. Nuorempaa polvea taas edustivat F. E. Sillanpää,
Ateenalaisten laulun suomentaja Yrjö Veijola, Einari
Vuorela, Uuno Kailas, Heikki Asunta ja monet muut.