Jean
Sibelius nautti niin alkoholista kuin tupakastakin tavalla,
jota ei aina voinut pitää terveellisenä. Mukana
oli myös runollisia ja psykologisia aspekteja: sikarintuoksu
oli Sibeliuksen harvoja muistikuvia vuonna 1868 kuolleesta isästä.
Viineissä
jo väri inspiroi häntä: Frascati-viini Roomassa
oli hänestä kullankeltaisuudessaan kuin "Horatiuksen
oodi", ja lintupaistin punaviinikastike oli parhaimmillaan
vasta, kun "iloinen C-duurinen punaväri" oli
muhinut tarpeeksi "melankoliseksi" eli tummaksi.
Sibeliuksella
oli voimakas taipumus synestesiaan. Soinnit, värit, tuoksut
ja maut saivat yhdessä aikaan nautinnon.