Maria Sibelius lastensa Lindan ja Jannen kanssa noin vuonna 1867

Johan Christian Julius Sibelius syntyi 8. joulukuuta 1865 Hämeenlinnassa. Hänen isänsä oli 44-vuotias lääketieteen tohtori Christian Gustaf Sibelius ja äitinsä 24-vuotias Maria Charlotta Sibelius, omaa sukua Borg. Isä työskenteli kaupunginlääkärinä ja Hämeenlinnan tarkk’ampujapataljoonan lääkärinä.

Poikaa päätettiin kutsua Janneksi tohtori Sibeliuksen veljen, kauppalaivankapteeni Johan "Janne" Sibeliuksen muistoksi. Janne tottui myöhemmin kirjoittamaan ristimänimensä järjestyksessä Johan Julius Christian. Opiskeluvuosinaan hän alkoi käyttää setänsä Johan Sibeliuksen jäämistöstä löytyneitä nimikortteja. Niissä setä oli ajan muodin mukaan kirjoittanut nimensä ranskalaisittain. Näin jälkimaailma tuntee Johan Christian Julius ”Janne” Sibeliuksen nimellä Jean Sibelius.

Jannen varhaislapsuuden tragedia tapahtui kesken suurten katovuosien heinäkuussa 1868, kun isä kuoli lavantautiin. Jannelle jäi hämärä muistikuva sikarintuoksuisesta isästä, joka oli ottanut pojan syliinsä ja näyttänyt kuvakirjasta valkoisen joutsenen kuvaa. Jäljelle jäi kaipaus: ”Eikö meidän Isä koskaan tule vaikka minä kuinka monta kertaa huutaisin: Isä kiltti”, hänen Evelina-tätinsä kirjoitti Jannen sanoneen.

Tohtori Sibeliuksen kuoltua paljastui kauheita. Tohtori oli joutunut maksamaan takaamiaan ystäviensä velkoja noin 13 500 eurolla vuoden 2002 rahassa laskettuna, ja kuolinpesän velat hautajaiskustannuksineen olivat lopulta noin 15 000 nykyeuroa. Kuolinpesä julistettiin konkurssiin, ja suurin osa irtaimistosta jäi velkojille. Maria Sibelius joutui muuttamaan lapsineen äitinsä, ruustinna Katarina Borgin (omaa sukua Haartman)  luokse asumaan, sillä leskeneläke ei riittänyt oman kodin ylläpitoon.

Katarina Borg (1812-1892), säveltäjän äidinäiti

Pienellä Jannella oli vilkas mielikuvitus. Hän ryömi taffelipianon alle äitinsä soittaessa ja yhdisteli säveliä mielessään räsymaton raitojen väreihin. Hän keksi tarinoita niin satujen haltijoista kuin lähitalojen tulipaloista joita kuvitteli nähneensä. Sukulaiset veivät Jannea konsertteihin pienestä pitäen, ja noin nelivuotiaasta alkaen Janne tapaili jo sointuja ja melodioita pianolla.

Kesät perhe vietti Jannen isänäidin Katarina Fredrika Sibeliuksen ja tädin Evelina Sibeliuksen luona Loviisassa, jossa Janne kommentoi kesäkonserttien musiikkia äänekkäästi yleisön joukosta. Loviisassa asuivat Sibeliusten sukulaisperhe Sucksdorffit, joiden järjestämissä musiikki- ja runoilloissa pieni Janne istui mukana. "Loviisa oli minulle aurinko ja ilo. Hämeenlinna oli koulukaupunki, Loviisa oli vapaus", Sibelius muisteli myöhemmin.

Esimerkki Jannen mielikuvituksen voimasta: kuvitusta tulevan säveltäjän kirjeessä Evelina -tädille joulukuussa 1875.

Syksyllä 1872 Janne aloitti ruotsinkielisessä Eva Savoniuksen valmistavassa koulussa. Poika herätti huomiota rauhattomuudellaan, ja hän joutui usein opettajattaren pöydän alle häpeämään. Näinä vuosina Julia-täti yritti opettaa Jannelle pianonsoittoa systemaattisemmin, lyöden ”sukkawartaalla sormille” jokaisen väärän äänen jälkeen. Metodi ei sopinut Jannelle, joka tyytyi pian improvisaatioihin ja Julia-tädin soitto-oppilaiden arvosteluun.

Viimeistään tädin opetuksen myötä Janne oppi kuitenkin nuottien lukemisen. Hän soitti seuraavina vuosina yksikseen sekä nelikätisesti isosiskonsa Lindan kanssa nuoteista itseään kiinnostavia kappaleita. Linda muisteli myöhemmin, että Janne myös sävelsi ”jo aika pienenä” pianolle ja viululle.

Ruotsia äidinkielenään puhunut Janne siirrettiin 1874 Lucina Hagmanin suomenkieliseen valmistavaan kouluun, koska hänen oli opittava suomea päästäkseen Hämeenlinnan normaalilyseoon. Hämeenlinna oli ajankohtaan nähden hyvin harvinainen suomalaiskaupunki: siellä saattoi lukea ylioppilaaksi suomeksi, mutta ei ruotsiksi.

Jannen parhaaksi koulukaveriksi tuli Walter von Konow Lahisten kartanosta Sääksmäeltä. Jannen mielikuvituksen avulla pojat kavereineen improvisoivat satunäytelmiä ja muodostivat pienen lapsiorkesterin, jonka soittimiin kuului ”triangeleja, huuliharppuja, savikukkoja ja kelloja”. Janne johti esityksiä pianon äärestä.

"Janne" Sibelius nuorena lyseolaisena

Vuonna 1876 Janne pyrki ja pääsi Hämeenlinnan suomalaiseen normaalilyseoon. Musiikilla ei ollut merkittävää osaa koulun opetussuunnitelmassa, ja se vähä, mitä "laulannon" tunnilla laulettiin, ei täysin paljastanut Jannen lahjakkuutta. Laulannon numero pysyi ensimmäisinä vuosina kahdeksassa.

Sibeliusta pidettiin hajamielisenä oppilaana, joka kirjoitti vihkojensa marginaaleihin mieluummin nuotteja kuin muistiinpanoja oppitunneilta. Poika pärjäsi kuitenkin hyvin esimerkiksi matematiikassa ja kasviopissa. Vapaa-aikanaan Janne oli lukutoukka, postimerkkien ja kasvien keräilijä, luonnossa samoilija ja murrosikään tultuaan myös metsästäjä. Poika myös luki paljon ja ihaili Runebergia runoilijana niin, että koki tämän haudalla runoilijan sielun siirtyvän itseensä.

Johan Ludvig Runeberg (1804-1877)