Säveltäjä
hakeutui Helsingissä näinä vuosina euterpelaisten istuntoihin.
Euterpe oli suomenruotsalainen kirjallinen aikakauslehti, jonka
toimittajia johti eräänlaisena isähahmona Sibeliuksen vanha tuttu
Werner Söderhjelm. Symposion-iltojen tapaan myös euterpelaisten
illat venyivät usein seuraavaan aamuun, puolisoiden harmiksi ja
huoleksi. Sibelius lähetti esimerkiksi Königistä ja Kämpistä Ainolle
kirjelappuja, joissa hän sanoi tulevansa kotiin ”vähitellen”.
Erään lapun taakse Aino kirjoitti miehensä kuoleman jälkeen: "Ikäviä
kirjeitä 1903-1904. Ei säästettäviä."
Sibeliukset
saivat neljännen tyttärensä tammikuussa 1903. Katarina toi heille
nyt lohtua, vaikka ei voinutkaan poistaa Kirstin kuoleman tuottamaa
tuskaa. Aino oli synnytyksen jälkeen pitkään voipunut. Puolison
illanvietot huolestuttivat häntä tavallistakin enemmän.
Sibelius
osoitti myös ahkeruutta. Hän johti musiikkiaan Tampereella ja
Helsingissä sekä keväällä Tallinnassa. Perhe vietti kevättä
Lohjalla, ja säveltäjä keskittyi viulukonserton säveltämiseen.
Läheisimmille ystäville oli kuitenkin jo selvää, että Sibeliuksen
työkyky voisi säilyä vain kauempana Helsingin kiusauksista. Hänen
ravintolalaskunsa esimerkiksi syksyltä 1903 ovat suuria, jopa
parisataa nykyeuroa illassa. Työkyky kuitenkin säilyi: hän sävelsi
viulukonserttonsa lisäksi mestarillisia lauluja, kuten I natten,
På verandan vid havet ja Höstkväll.
Suurimman
suosion Sibelius sai kuitenkin Valse tristellä, surullisella
valssilla, jonka hän sävelsi lankonsa Arvid Järnefeltin Kuolema-näytelmään.
Lähipiiri pelkäsi Jannen kuitenkin tanssivan suoranaista kuolemanvalssia
elintapojensa vuoksi. ”Janne, sinun täytyy ryhtyä absolutistiksi.
Sinun täytyy”, Christian-veli kirjoitti hänelle 19. marraskuuta.
Päivää aikaisemmin Janne oli itsekin ryhtynyt toimeen päästäkseen
pois Helsingin kiusauksista: hän osti Tuusulanjärven liepeiltä
tontin tulevaa asuntoa varten.
Valse
triste valmistui juuri ennen Kuoleman ensi-iltaa. Sibeliuksen
omaperäisen ystävän Sigurd Wettenhovi-Aspan mukaan idea valssiin
syntyi Kämpin yläkerrassa ostereiden, soodaveden ja kiniinin voimalla.
Flunssasta kärsinyt Sibelius pidättäytyi alkoholista, mutta otti
aikansa flunssalääkettä eli kiniiniä sitäkin reilummin. Sibelius
joutui muutamia kuukausia myöhemmin myymään Valse tristen
rahapulassaan kustantajalle hyvin edullisesti, aavistamatta sävellyksen
hittipotentiaalia. Vain joitakin vuosia myöhemmin teos oli jo
maailmankuulu, ja ravintolayhtyeetkin soittivat sitä kirjavina
sovituksina.
Vuoden
1904 alussa Sibelius ehti viimeistellä viulukonserttonsa, organisoimaan
Ainolan valmistelutöitä ja juhlimaan railakkaasti. Konserton kantaesitys
oli 8. helmikuuta, mutta solisti Viktor Nováček ei pystynyt
vakuuttamaan yleisöä teoksen arvosta. Sibelius veti konserton
takaisin ja uusi sitä tiiviimmäksi ja hitusen helpommaksi. Uuden
version esitys kuultiin keväällä 1905 Berliinissä.
Sibeliuksen
elämä jatkui kiireisenä. Ainolan rakennustyöt olivat alkaneet
helmikuussa, kirvesmiesten palkat nielivät rahaa, eivätkä illat
ravintola Catanissa ja Kämpissä olleet halpoja. Uupunut Aino pyyteli
Christian Sibeliusta hätiin Berliinistä. Christian kirjoitti Jannelle
ja Ainolle suorasukaisia ohjeita. Ryyppäämisen olisi loputtava
keinolla millä hyvänsä. Lääkäriveli kirjoittaisi Jannelle alkoholin
korvaavia, vaarattomampia lääkepulvereita.
Putki
saatiin katkeamaan, ja Sibelius keskittyi jälleen kapellimestarin
töihin. Hän keräsi rahaa Ainolan rakennukseen konsertoimalla mm.
Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. "Olen ollut absolutisti kaksi
viikkoa konserttini jälkeen", hän ilmoitti Christianille kirjeessään
24. huhtikuuta. Kesäkuun alussa keikkailu jatkui Kadriorgin
kylpylässä Tallinnassa ja kesällä Latviassa.
Kesällä
perhe asui jo Tuusulassa valvomassa rakennustöitä, ja 24. syyskuuta
1904 muutettiin Ainolaan.
Sibeliuksista
tuli näin osa Tuusulanjärven
taiteilijayhteisöä, johon kuuluivat myös mm. Eero Järnefelt,
Pekka Halonen ja Juhani Aho perheineen
Tutustu
Tuusulaan, video
Modeemi-yhteyden
kautta
SFL-037_56k.rm
SFL-037_56k.asf
Isdn-yhteyden
kautta
SFL-037_isdn.rm
SFL-037_isdn.asf
Laajakaistayhteyden,
xDSL, kautta
SFL-037_xdsl.rm
SFL-037_xdsl.asf
Taiteilijoiden
yhteishengestä huolimatta muutto ei helpottanut Sibeliuksen ongelmia.
Ennen yläkerran rakentamista 1911 Ainola oli pieni koti suurelle
perheelle. Vaikka lapset opetettiin olemaan hiljaa isän säveltäessä,
työrauhaa oli käytännössä lähinnä öisin.