Jean Sibeliuksen isänpuoliset
sukujuuret ovat itäisellä Uudellamaalla. Säveltäjän
esi-isät olivat talonpoikia, jotka viljelivät polvesta
polveen Pekkalan tilaa Artjärvellä.
Sibeliuksen isoisän isoisä
Matti Martinpoika muutti kotivävyksi Silvastin
taloon Lapinjärvelle ja tämän poika Juho (Johan)
nai Maria Matintyttären Sibben talosta. Näiden
toiseksi vanhin poika Johan on Sibeliuksen isoisä.
Björn Jönsinpoika,
Artjärvi Rastula 1546-73
Poika Simo Björninpoika, Artjärvi 1572-?
Poika Olli Simonpoika, Artjärvi 1581-1621
Poika Pekka Ollinpoika, Artjärvi Pekkalan tila 16??-1646
(?)
Poika Simo Pekanpoika, Artjärvi Pekkalan tila ?-
Poika Heikki Simonpoika, Artjärvi Pekkalan tila,
isäntänä 1653-71
Poika Olli Heikinpoika, Artjärvi Pekkalan tila,
isäntänä 1675-93
Poika Martti Ollinpoika, Artjärvi Pekkalan tila,
isäntänä 1705-?, kuollut 1742
Poika Matti Martinpoika, s. 1721 Artjärvi k. 1782
Lapinjärvi Silvastin talo
Poika Juho Matinpoika Sibbe s. 1759 Lapinjärvi
k. 1820 Lapinjärvi. Tuli kotivävyksi Sibben (esiintyy
myös muodossa Sibbes) taloon. Tila jaettiin kahteen osaan
1794, jolloin Juho Matinpojasta tuli sen toisen puoliskon isäntä.
Puoliso: Maria Matintytär.
Juhon ja Marian lapset:
Matts 1783-1810
Johan 1785-1844, siirtyi Loviisaan 1801, Sibeliuksen
isoisä.
Anna 1788-1860
Gustav 1790-1836, jonka Sibelius-sukunimisiä jälkeläisiä
on elossa nykyään.
Fredrik 1792-92
Henrik 1793-1833
Maria Elisabet 1796-1866
Greta Sofia 1799-1878
Fredrik 1801-29, joka siirtyi Johan-veljensä palvelukseen
Loviisaan 1812.
Katarina 1804-04
Johan Sibelius syntyi
16.11.1785 Lapinjärvellä, kuoli 20.12.1844 Loviisassa.
Puoliso 12.12.1816 Katarina
Fredrika Åkerberg s. 10.7.1892 Loviisa k. 24.4.1879
Loviisa, jonka vanhemmat olivat Loviisan ja myöhemmin Turun
piirilääkäri Mathias Åkerberg ja Katarina
Ulrika Unonius.
Johan Sibbe (myöhemmin
kotitalonsa mukaan Sibelius) lähti nuorena poikana Lapinjärveltä
Loviisaan, jossa hän pääsi 16-vuotiaana kauppaneuvos
Pehr Martin Unoniuksen palvelukseen 1801. Johan (Janne) aloitti
apulaisena ennen mainitun kauppaliikkeessä kohoten kirjanpitäjäksi
Suomen sodan aikoihin 1808.
Pehr Unoniuksen jouduttua paikkakunnalla
epäsuosioon onnistuneitten venäläiskauppojensa
takia liike myytiin Johan Sibeliukselle ja tämän ystävälle
Henrik Lindrothille 1811. Seuraavana vuonna Johan Sibelius sai
porvarioikeudet harjoittaa tavanomaista ja luvallista
koti- ja ulkomaista vähittäis-, vilja- ja elintarvikekauppaa
Loviisan kaupungissa ja 1815 hänet valittiin yhdeksi
kaupunginvanhimmista 30-vuoden iässä.
Avioliitto piirilääkäri
Åkerbergin tyttären kanssa seuraavana vuotena avasi
Johanille ovet Loviisan seurapiireihin ja samalla syntyivät
sukulaissiteet sellaisiin paikallisiin vaikuttajaperheisiin,
kuten Unoniuksiin ja Sucksdorffeihin. Sibeliukset ostivat itselleen
kodin Läntiseltä Tullikadulta 1817 ja talo säilyi
suvun hallussa vajaat kahdeksan vuosikymmentä.
Vuonna 1823 Johan valittiin kaupungin
raatimieheksi. Perheeseen syntyi neljä poikaa ja yksi tyttö.
Molemmat vanhemmat pojat ryhtyivät tyypillisiin loviisalaisammatteihin,
merikapteeniksi ja kauppa-apulaiseksi, mutta seuraavat kaksi
pääsivät perheen vaurastumisen myötä
kouluun Porvoossa ja sitä kautta ylioppilaiksi. Johan Sibelius
kuoli 59-vuotiaana 20.12.1844 jättäen jälkeensä
loviisalaisittainkin mukavan 1 500 ruplan pesän. Sen arvo
vastaa noin 22 000 nykyeuroa. Johanin kauppaliike lopetettiin,
koska leski ei ryhtynyt sitä jatkamaan. Kauppiaan ammatti
ei periytynyt automaattisesti jälkeläisille tuohon
aikaan.
Johanin ja Katarinan lapset:
Johan Matias Fredrik
1818-64
Pehr Ferdinand
1819-90
Christian Gustaf
Jean Sibeliuksen isä
1821-68
Carl Edvard
1823-63
Christina Vilhelmina Evelina
1832-93
Johan (Janne, Jean)
Sibelius syntyi Loviisassa 28.11.1818. Kauppalaivan kapteeni.
Purjehti nuoresta pitäen loviisalaisten laivoilla laivapoikana,
matruusina, perämiehenä ja kauppalaivurina.
Otti hoitoonsa isänsä
Johanin pesän tämän kuoltua 1844. Loviisan Säästöpankin
yksi perustaja ja sen isännistön jäsen 1851,
hallituksen varajäsen 1858. Parkkilaiva Fidentian kapteeni
1850-54.
Omisti Sibeliusten talon Loviisassa,
joka säästyi kuin ihmeen kautta kaupungin palossa
Krimin sodan aikana 1855, samoin kuin puolivalmis Ukko-parkkikin
läheisellä Siksalan telakalla. Parkkilaiva Ukon kapteeni
1856 ja sen neljänneksen omistaja 1860.
Kuoli naimattomana epäselvissä
olosuhteissa kesäkuun 17. (?) päivänä 1864
joko keltakuumeeseen Havannassa, tai merellä paluumatkalla
Englantiin. Erään Evelina-siskon kirjeen perusteella
hän oli vielä elossa Falmouthin satamassa Ukon palattua
Kuubasta. Hautapaikka toistaiseksi tuntematon.
Jätti jälkeensä
ranskankieliset käyntikorttinsa: Jean Sibelius,
jotka veljenpoika, musiikinopiskelija Janne Sibelius otti käyttöönsä
1880-luvun puolessa välissä, sekä kuolinpesän,
jonka säästö oli noin 52 000 nykyeuroa. Ukko-parkin
neljännes elätti sukua vielä kymmenen vuoden
ajan.
Pehr Sibelius syntyi Loviisassa
17.12.1819. Kauppias. Kauppa-apulaisena isänsä liikkeessä
tämän kuolemaan saakka 1844, jonka jälkeen siirtyi
Turkuun Kingelinin kauppahuoneen palvelukseen. Kirjanpitäjä
ja kirjanpitäjien esimies liikkeen lopettamiseen 1859 asti.
Turun VPK:n jäsen 1846 ja sen rahastonhoitaja 1858-86.
Itsenäinen kauppias 1859-. Myi esimerkiksi siemeniä
sekä kirjeiden perusteella 1860-luvulla jouluaattoisin
veljensä, kauppalaivan kapteeni Jean Sibeliuksen
Cadizista tuottamia viinejä aina kello 5:een saakka ja
kauppa kävi kuin siimaa.
Amatöörisäveltäjä,
joka harrasti luonnontieteitä, etenkin astronomiaa. Soitti
ja omisti useita instrumentteja, erityisesti viulua. Pyyteetön
Sibeliuksen tukija ja isän korvike koko tämän
opiskeluajan. Kuoli naimattomana Turussa 4.1.1890 jättäen
Evelina-siskolleen yli 50 000 nykyeuron arvoisen pesän.
Christian (Kristian) Sibelius,
säveltäjän isä 1821-68
Edvard Sibelius syntyi Loviisassa 15.6.1823. Varamaanmittari.
Ylioppilas Porvoon gymnasiumista 2.10.1847. Maanmittausoppilas
30.11.1848. Maanmittausauskultantti 15.12.1852. Varamaanmittari
Uudenmaan läänissä 22.2.1858. Sairastelevainen
ja erikoinen persoonallisuus, joka kuoli naimattomana Loviisassa
vajaan 40 vuoden iässä 11.4.1863.
Evelina Sibelius syntyi
Loviisassa 13.6.1832. Ihanteellinen, positiivisen uskonnollinen
ja musikaalinen Evelina-täti luotti veljenpoikansa Jannen
suureen lahjakkuuteen koko elämänsä ajan. Sibelius
soitti sävellyksensä Tant Evelinas lif i toner (Evelina-tädin
elämä sävelin) tädilleen viimeistään
tämän 50-vuotispäivillä 1882. Evelina kuoli
20.8.1893.
Sibeliusten Loviisan talo myytiin
seuraavana keväänä. Saamillaan perintörahoilla
Sibelius matkusti Bayreuthin Wagner-juhlille (Katso Sibeliuksen
matkat).
Christian (Kristian) Gustaf
(Gustav) Sibelius syntyi Loviisassa 10.12.1821. Lääkäri.
Ylioppilas Porvoon gymnasiumista 21.6.1841. Fil. kand. 7.6.1847,
fil. maist. 22.6.1847. Lääket. kand. 15.12.1851, lääket.
lis. 10.5.1856, lääket. ja kir. tohtorin arvo 31.5.1860.
Linjalaiva Finlandin alilääkäri
13.5.1853-16.3.1854, Mikkelin linnan- ja lasaretin lääkäri
1854, Helsingin yleisen hospitaalin ordinaattori 25.3.1855,
saman sairaalan ylimääräinen lääkäri
14.7.1855.
Opetustarkka-ampujapataljoonan
vanhempi lääkäri 9.7.1856, Turun tarkka-ampujapataljoonan
lääkäri 25.10.1856-4.6.1857 ja kaupungin lääkäri
1856, Tampereen kaupungin- ja lasaretinlääkäri
31.8.1858-1.4.1859, Hämeenlinnan tarkka-ampujakoulun lääkäri
3.6.1859, Hämeenlinnan tarkka-ampujapataljoonan ylilääkäri
1.1.1861- ja kaupunginlääkäri 1.1.1861-. Kuoli
47-vuotiaana lavantautiin Hämeenlinnassa 31.7.1868.
Puoliso: Maria Charlotta Borg,
Hämeenlinnassa 7.3.1862
Christianin ja Marian lapset
Linda Maria
1863-1932
Johan (Janne, Jean) Christian Julius
1865-1957
Christian
1869-1922
Maria
Sibelius ja hänen kaksi vanhinta lastaan. Tuleva säveltäjä
istuu äitinsä sylissä.
Sibeliuksen isä osasi nauttia
opiskeluajastaan Helsingissä. Hän osallistui aktiivisesti
seuraelämään ja toimi pitkien iltasitsien leppoisana
viihdyttäjänä kitaroineen ja Bellman-lauluineen.
Christian Gustafin opinnot edistyivät siinä määrin
verkkaisesti, että ennen valmistumistaan hän ehti
kuitata kaikki tulevat perintönsä Loviisasta.
Valmistuminen lääkäriksi
35-vuotiaana ei ollut suuri saavutus, mutta Christian Gustafin
81-sivuinen lisensiaattityö oli ilmeisesti hyvinkin kelvollinen.
Tutkimuksen nimi oli Anteckningar om hafvandeskapet utom
lifmodren jemte beskrifning öfver ett dithörande fall
(Muistiin merkintöjä kohdun ulkopuolisesta raskaudesta
yhdessä sen piiriin kuuluvan tapauksen kanssa) ja tarinan
mukaan siitä löytyi apua joillekin alan spesialisteille
myöhemmin. Christian Gustaf ei tutkimuksensa tuloksia liiemmälti
tarvinnut toimiessaan sotilaslääkärinä.
Talvella 1860 Christian Gustaf
oleskeli pitkään Helsingissä. Seuraelämä
vei tietysti aikansa, mutta hän ehti myös toimia lisensiaattitöiden
opponenttina. Hänen lausuntojaan löytyy Aleksanterin
yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan pöytäkirjoista
tuolta ajalta. Ne on varustettu allekirjoituksella Kristian
[!] G. Sibelius, dosentti. Opponointi kannatti, sillä
yliopisto oli aiemmin pyytänyt keisarilta erivapautta myöntää
ansioituneille lisensiaateille tohtorin arvoja oikeus- ja lääketieteellisessä
tiedekunnassa ilman asiaan kuuluvaa väitöstilaisuutta
ja tutkimusta. Aleksanteri II myöntyi anomukseen
7.5.1860 ja Christian Gustaf sai lääketieteen ja kirurgian
tohtorin arvon toukokuun lopussa 1860.
1860-luvulla Christian Gustafin
elämää hallitsivat onnellinen avioliitto ja huolestuttavaksi
kasvanut velkataakka. Tohtori oli leppoisana seuramiehenä
ollut turhankin kärkäs takaamaan toisten lainoja ja
hän joutui ystäviensä konkurssien maksumieheksi.
Taloudellinen tilanne oli kuitenkin hallinnassa vielä kymmenluvun
alkupuolella. Kaupungin- ja pataljoonanlääkärinvirkojen
ohella rahaa toi kukoistava yksityisvastaanotto. Christian Gustaf
laski aivan realistisesti voivansa olla 50-vuotiaana 1871 jo
velaton mies.
Toisin kävi. 1860-luvun puolenvälin katovuodet Suomessa
kaatoivat Sibeliuksen isän laskelmat ja veivät lopulta
häneltä hengen. Yksityisvastaanotto kuihtui pois yleisen
hädän keskellä, velkataakka kasvoi ja katovuosien
aikaan yleistynyt lavantauti koitui Christian Gustafin kuolemaksi.
Säveltäjä menetti isänsä alle 3-vuotiaana.
Muistoksi hänestä jäi pojalle vain muutamia tuokiokuvia
ja hieman sikarin tuoksua.