Illalla sinfonian parissa. Tämä tärkeä puuha, joka kiehtoo minua salaperäisesti. Kuin Isä Jumala olisi heittänyt alas mosaiikin palasia taivaan permannosta ja pyytänyt minua selvittämään, millainen kuvio on ollut. Kenties hyvä määritelmä "komponeeraamiselle". Kenties ei. Mistäpä minä tietäisin!"
(PK 9.4.1915)

Minusta tulee 50 v. Köyhä, niin köyhä, että pitää tehdä pikkukappaleita.
(PK 15.8.1915)

Kysyn usein itseltäni, tuleeko elämäni kulumaan kokonaan vailla yhteyksiä suuriin kulttuurimaihin – enkö enää saa kokea sitä kulttuurinautintoa, minkä ensiluokkainen orkesteri aina tuottaa minulle, kun johdan teoksiani. Mutta – ehkä näen asiat liian synkkinä. Minun kaltaiseni säveltäjänhän täytyy aina työskennellä tulevaisuutta ajatellen.
(JS: Axel Carpelan 1.9.1916)

Venäjän vallankumous tuntui myöskin meidän rauhallisessa Järvenpäässämme. Paikkakunnalla oli sodan alusta lähtien ollut paljon sotaväkeä. Nyt miehistö alkoi selvittää välejään upseerien kanssa. Upseerienmurhat kuuluivat täällä, samoin kuin Helsingissä ja muissa suurissa sotilaskeskuksissa, päiväjärjestykseen. Laukauksia pamahteli päivät päästään.
(Karl Ekman 1935)

Minulla on sinfoniat VI ja VII päässäni. Sekä sinf. V:n uudelleenmuokkaus. Sen varalta, että tulen sairaaksi enkä voi enää tehdä työtä, olkoon tämä sanottu.
(PK 18.12.1917)

En ole nyt kohta vuoteen kuullut orkesteria. Enkä tavannut oikeastaan yhtään ihmistä. Mutta – kuinkas muuten. Ja Aino on sulkeutuneempi kuin koskaan. Eikö ole kummallista, että hän, jota rakastan, ei virka sanaakaan niistä asioista, jotka piinaavat häntä. Viikkokausiin ei hymyä, ei naurahdusta. Kaikki harmaan harmaata. – Koko elämäni mennyt hukkaan.
(PK 31.12.1917)

Hyvin herkästi tunnen vuodenaikojen ja ilmaston vaihtelut. Pimein aika ennen joulua, siis juuri viikot ennen ja jälkeen syntymäpäiväni, jolloin aurinko painuu yhä alemmas, ovat aina olleet hyvin raskaita. Koulussa en silloin jaksanut yhtään pysyä mukana, ja numerot huononivat aina syyskauden lopulla. Kohta joulun jälkeen tapahtuu käänne. Koko elämä alkaa tuntua paremmalta.
(Santeri Levas 1960b)

Sävelsin jääkärimarssin parissa päivässä voimakkaan isänmaallisen tunnelman vallassa.
(Karl Ekman 1935)

Mitä Ekmanin Sibelius-kirjaan tulee, on tekijä siinä pannut minun suuhuni paljon sellaista, jota hän on muilta kuullut. En voinut sitä korjailla syystä, etten saanut lukea kirjaa kokonaisuudessaan ennen kuin viimeisessä korrehtuurissa, jolloin mitään suurempia muutoksia en enää voinut suorittaa.
(JS:n päiväämätön muistiinpano)

Punaiset mellastavat kuin villipedot. Kaikki sivistyneet ovat epävarmat hengestään. Murha toisensa jälkeen. Pian kai koittaa minunkin hetkeni, koska he varmaan erikoisesti vihaavat minua jääkärimarssin säveltäjänä.
(PK 2.2.1918)

Jos olisin viipynyt Järvenpäässä aina saksalaisten tuloa edeltävään yöhön asti, minut olisi täkäläisen puhelinneidin mukaan murhattu.
(JS: Axel Carpelan 20.5.1918 punakaartin kukistuttua. Puhelinneiti oli Mimmi Holm, jonka oli määrä antaa hätämerkki Sibeliuksen perheelle vaaran hetkillä.) 

Viftejä Helsingissä. Aino suree. Minä itsemurhan partaalla. Rahat lopussa. Axel kuolemansairas. Kaikki pimeää.
(PK 23.3.1919)