Op.
83 Jokamies (Jedermann)
Musiikkia
Hugo von Hofmannsthalin samannimiseen näytelmään
(suomeksi kääntänyt Hugo Jalkanen); 16 numeroa.
Valmistui 1916; ensiesitys Helsingissä Kansallisteatterissa
5.11.1916 (Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana Robert Kajanus).
Osasta musiikkia kolme pianosovitusta (Episodio, Scèna
ja Canzone) 1925-26.
Sibelius
sai tilauksen tehdä musiikki Hugo von Hofmannsthalin näytelmään
Jalmari Lahdensuolta Kansallisteatterista kesällä 1916.
Kyseessä oli Hofmannshtalin versio keskiaikaisesta moraliteetista.
Lahdensuo on muistellut tilausta yksityiskohtaisesti.
"Kevään
kirkas auringonpaiste läikehti Ainolan salin hohtavan valkeilla
honkalaudoilla. Mestari istui flyygelin ääressä,
soitteli palan sieltä, toisen täältä jostakin
Skrjabinin sinfonian partituurista ja selitteli aina lomassa uudenaikaisen
musiikin pyrkimyksiä ja tähän asti outoina pidettyjen
tehokeinojen sovittelua sinfonisen musiikin rakennelmiin."
"Uusinta
oli silloin optillisten keinojen käyttö sellaisissa
sävellysten kohdissa, joissa ihmisen kuuloelimiin perustuvat
sävelaistimukset eivät enää riittäneet
ilmentämään säveltäjän luovan mielikuvituksen
lentoa. Sellaisissa kohokohdissa oli kuulijoiden oltava myös
katsojia - aivan kuin teatterissa. Oli keksitty jonkinlaiset valourut,
joita soittamalla sai erilaisia valoja ja värejä ja
näiden alinomaa vaihtuvia yhdistelmiä syntymään
hämärässä soittavan orkesterin taustana olevalle
seinäpinnalle. Skrjabin oli nerokkaasti käyttänyt
hyväkseen tätä ilmeellistä säveltehostusta
m.m. siinä sinfoniassa, jota Sibelius nyt selaili ja intomielisesti
selosteli [arvattavasti Prometheus]." (...)
"Tämä
puheenaihe oli oikeastaan aivan vaivattomasti saanut alkunsa käyntini
tarkoituksesta. Olin näet tullut pyytämään,
että Sibelius säveltäisi musiikin 'Jokamieheen',
keskiaikaiseen moraliteettiin, joka tällä edellytyksellä
oli päätetty ottaa esitettäväksi Suomen Kansallisteatterissa."
"Sibelius
oli jo kyllä sitäkin ennen säveltänyt näytelmämusiikkia
- 'Kuningas Kristianiin', 'Pelleas ja Melisandeen', 'Svanehvitiin'
- mutta enimmäkseen vain alku- ja välisoittoja, ei varsinaisesti
säestävää musiikkia näyttämölliselle
toiminnalle. Nyt oli musiikki oleva kokonaan tämänlaatuista,
siis näyttämöesitykseen kuuluvien akustisten ja
optillisten seikkain tehostusta ja - tehostamaa. Toisin sanoen:
Skrjabinin optillisin keinoin huipennettu musiikki laajemmin ja
käytännöllisemmin sovellettuna."
Sibelius
innostui suunnitelmasta ja lupasi säveltää näytelmään
enemmän musiikkia, kuin mitä Lahdensuo oli uskaltanut
toivoakaan. Hän vaati kuitenkin seuraavalla tapaamisella
tarkat tiedot kunkin kohtauksen mitasta, vaikka tekstistä
ei ollut vielä edes käännöstä. Ohjaajaparka
antoi summittaiset kestot.
16.
syyskuuta Sibelius piipahti Helsingissä, jossa Kansallisteatterin
johtaja Jalmari Lahdensuo esitteli Jokamies-näytelmää
pienoismallien avulla. Sibelius teki Helsinkiin syyskuun aikana
parikin ryyppyreissua, joten musiikkia viimeisteltiin krapulassa
ja katuvaisena.
Näytelmämusiikki
valmistui 6. lokakuuta. Harjoitukset alkoivat samassa kuussa.
Sibelius tuskastui, koska musiikki ei istunut näytelmän
tempoon. Varsinkin Pirun vuorosanat tuntuivat osuvan aina väärään
kohtaan musiikkia. Lahdensuo jatkaa:
"Viimein
rientää mestarikin näyttämölle orkesterin
keskuuteen, hän on kiihtynyt ja epätoivoinen - ja ohjaaja
poloinen saa vielä tämänkin kommelluksen hartioilleen,
kun ei ollut vuotta aikaisemmin vieraskielisestä teksteistä
ja näyttelijöiden itsensä osakäsityksistä
tuntematta osannut sekunnilleen arvata, miten kauan mikin kohta
vie aikaa."
Sibelius
oli vaatinut itseltään samaa kuin elokuvasäveltäjät
hieman myöhemmin: sekunnilleen kuvan/näyttämötapahtuman
kanssa yhteen sopivaa musiikkia. Sibelius oli kuitenkin joutunut
säveltämään ilman filmiä, ja tästä
seurasi hankaluuksia.
Marraskuussa
koettiin Jokamiehen kantaesitys, ja Sibeliuksen näyttämömusiikin
sanottiin pelastaneen näytelmän. Madetojan mukaan näytelmän
sävyyn saumattomasti liittyvää "realismia
sanan parhaassa merkityksessä" sai turhaan hakea muiden
maiden näyttämömusiikista. "Jokamiehellä
mielestäni suuri menestys", totesi Sibeliuskin. Olosuhteet
eivät tosin olleet parhaat mahdolliset. "Jokamiehen
musiikki on niin kaunista. Harmi vain, että sitä ei
voi oikein kunnolla kuulla, kun orkesterin täytyy olla lavan
takana", Aino Sibelius totesi.
Jokamiehen
juoni on seuraava: Kahden vaskien iskun jälkeisessä
prologissa kerrotaan, että tarina on opettavainen. Seuraavaksi
Jumala ilmoittaa pettymyksensä ihmisten synteihin ja pyytää
Kuoleman noutamaan Jokamiehen, joka saa siis symboloida ihmiskuntaa.
Kellot kumisevat kvarttikulkua.
Pian Jokamies nähdään omaisuuttaan ihastelemassa.
Hän käännyttää köyhät luotaan
ja pitää ylistyspuheen mammonalle. Äiti pyytää
poikaansa tekemään parannuksen, mutta Jokamiestä
kiinnostavat enemmän tulevat juhlat, joita musiikki jo ennakoi.
Nyt seuraa kirkkosävellajia (aiolinen) hyödyntävä
Me kutsun saimme -laulu. Jokamies aavistelee pahaa, ja
häntä piristetään uusilla lauluilla. Lemmenlaulun
aikana päähenkilö kuulee taas kuolinkellojensa
äänen ja hörppii lisää viiniä. Lopulta
Kuolema saapuu täyttämään tehtäväänsä.
Jokamies anelee jotakuta mukaansa viimeiselle matkalle. Hän
saa mukaansa palvelusväen ja raha-arkun, mutta Kuoleman lähestyessä
palvelusväki kaikkoaa. Raha-arkusta esiin nouseva Mammona
ei hänkään aio seurata Jokamiestä hautaan.
Hyvät
työt - tai sellaisten henkilöitymä - ei voi Jokamiestä
auttaa, koska on niin huonossa kunnossa Jokamiehen syntisen elämän
jälkeen. Hän ehdottaa ratkaisuksi siskoaan Uskoa. Tämän
avulla Jokamies vihdoin katuu ja rukoilee. Piru kiusaa häntä
vielä. Sibelius joutui epätoivon valtaan juuri tässä
kohdassa, koska musiikki ja Pirun esilletulo eivät aina osuneet
yksiin näyttämöesityksissä. Pirun musiikki
onkin kiehtovan kromaattista, mutta kellot kertovat kuitenkin
Pirun kärsineen tappion ja iankaikkisen elämän
alkavan Jokamiehelle. Tämä astuu hautaansa Hyvien töiden
seuratessa. Enkelien laulu yhdistää lopulta mieskuoron
osuuteen.
Jokamies
sisältää kaikkiaan 16 musiikkinumeroa, joiden kesto
vaihtelee muutamasta sekunnista kymmeneen minuuttiin varsin tarkasti
Hofmannsthalin antamien ohjeiden mukaan. Musiikissa on pohdiskeleva
ja tumma sävy jostain neljännen ja viidennen sinfonian
väliltä. Soitinnus on poikkeuksellinen: sibeliaaniseen
perusorkesteriin liittyvät nyt piano, urut ja sekakuoro.
Sibelius
ei muokannut musiikkia orkesterisarjaksi, joten se unohtui, vaikka
näytelmää esitettiinkin hyvällä menestyksellä
vielä juhlavuosina 1935 ja 1965. Vuonna 1935 säveltäjä
itse korosti edelleen, että "musiikin oli tahdilleen
seurattava tekstiä, koska sävelkuviot kuvastivat sanontaa.
Siitä ei saanut poiketa. Teksti oli sopeutettava säveliin,
siitä ei saanut tinkiä", kuten ohjaaja Glory Leppänen
muisteli.
Vuonna
1995 musiikki tuli jälleen suuren yleisön kuuluville
Osmo Vänskän ja Lahden kaupunginorkesterin levytyksenä.
Esimerkiksi brittisäveltäjä Thomas Adès
on tämän jälkeen ilmaissut ihastuksena Jokamiehen
karua ja omaleimaista musiikkia kohtaan.