HAKU

 


1939:
Andante festivon radiolähetys

Jean Sibeliuksen kapellimestarin taidoista on nauhalle tarttunut vain yksi todiste. Tammikuussa 1939 hän kaikkien yllätykseksi palasi yli kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen orkesterin eteen johtamaan lyhyehkön Andante festivon, joka ei ole lyöntiteknisesti erityisen vaikea kappale. Kyse oli radiolähetyksestä New Yorkin maailmannäyttelyn kunniaksi. Sibelius suostui poikkeukselliseen tekoon ystävänsä, New York Timesin kriitikon Olin Downesin painostuksesta.

”Kapellimestari Toivo Haapanen ojensi hänelle tahtipuikon, ja Sibelius johti teoksen kerran läpi. Sitten se otettiinkin jo nauhalle”, konserttimestari Sulo Aro muisteli myöhemmin. ”Hän päällä nyökkäsi sen lähdön ja johti käsi välillä takin, välillä housun taskussa. Toinen käsi teki suuria eleitä, joten vapina ei juuri haitannut.”

Erinomainen käyrätorvensoittaja Holger Fransman seurasi nauhoitusta.

”Sehän on jousiorkesterille kirjoitettu teos, joten meillä puhaltajilla oli se teos vapaata. Jäimme kuitenkin seuraamaan, kun itse Sibelius oli johtamassa. Hänen kätensä vapisivat, mutta se ei juuri haitannut. Hän tarttui puikkoon tällä tavalla kaksin käsin, nosti sen päänsä yläpuolelle ja irrotti vasta sitten toisen kätensä. Siitä se lähti oikein hyvin. Eihän mestari varsinaisesti kapellimestari ollut, mutta kyllä kaikki lyönnit menivät ihan sääntöjen mukaan.”

Muusikoita haastatelleen Martti Pajanteen mukaan orkesteri soi harjoituksissa ”paksummin ja laulavammin kuin tavallista”. Säveltäjän tytär Katarina Ilves oli myös vaikuttunut.

”Ensimmäisten harjoitustahtien jälkeen isä keskeytti ja sanoi: ’Paljon runollisemmin, paljon runollisemmin.’ Tämä oli kuin olisi heittänyt kiven lampeen, ja renkaat olisivat levinneet. Orkesteri soitti kuin toiset ihmiset. Se oli hyvin vaikuttavaa. Siinä tuli hänen persoonallinen magnetisminsa, joka hänellä on täytynyt olla, koska hän on saanut niin ’sokeatkin’ mukaansa ulkomailla. Ehkä se ei ole vain kapellimestarin taitoa, vaan se on suggestiota.”

Osa suggestiosta välittyy rahisevasta nauhoituksestakin. Orkesterin jousisointi on laulava, mutta hieman romuluinen - todellakin selvästi vain yhden yhteisharjoituksen jälkeen nauhoitettu. Sibelius pitää perustempon yllä todella ammattimaisesti sekä harjoituksissa että esityksessä ja tekee samalla erittäin luontevia rubatoja. Säveltäjän oikeudella hän poikkeaa muutaman kerran huomattavasti partituurinsa esitysmerkinnöistä. Tempo on huomattavan hidas: kuuden minuutin pintaan. Jorma Panula on johtanut teoksen aikaan 3.38, Maris Jansons ajassa 4.22. Jussi Jalas ajassa 4.56 ja Nils-Eric Fougstedt ajassa 5.00.

Soinniltaan viimeistellympi ja vielä Sibeliuksenkin versiota hitaampi (7.00) Yleisradion nauhoitus Andante festivosta talletettiin myöhemmin vahingossa levylle "Sibeliuksen johtamana versiona", vaikka kapellimestarin täytyy olla joku muu. Vasta 1990-luvulla alkoi ilmestyä levyjä, joissa on oikea, Sibeliuksen johtama versio.