Jean Sibeliuksen kapellimestarin taidoista on nauhalle tarttunut
vain yksi todiste. Tammikuussa 1939 hän kaikkien yllätykseksi
palasi yli kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen orkesterin
eteen johtamaan lyhyehkön Andante festivon, joka
ei ole lyöntiteknisesti erityisen vaikea kappale. Kyse oli
radiolähetyksestä New Yorkin maailmannäyttelyn
kunniaksi. Sibelius suostui poikkeukselliseen tekoon ystävänsä,
New York Timesin kriitikon Olin Downesin painostuksesta.
”Kapellimestari
Toivo Haapanen ojensi hänelle tahtipuikon, ja Sibelius johti
teoksen kerran läpi. Sitten se otettiinkin jo nauhalle”,
konserttimestari Sulo Aro muisteli myöhemmin. ”Hän
päällä nyökkäsi sen lähdön
ja johti käsi välillä takin, välillä
housun taskussa. Toinen käsi teki suuria eleitä, joten
vapina ei juuri haitannut.”
Erinomainen
käyrätorvensoittaja Holger Fransman seurasi nauhoitusta.
”Sehän
on jousiorkesterille kirjoitettu teos, joten meillä puhaltajilla
oli se teos vapaata. Jäimme kuitenkin seuraamaan, kun itse
Sibelius oli johtamassa. Hänen kätensä vapisivat,
mutta se ei juuri haitannut. Hän tarttui puikkoon tällä
tavalla kaksin käsin, nosti sen päänsä yläpuolelle
ja irrotti vasta sitten toisen kätensä. Siitä se
lähti oikein hyvin. Eihän mestari varsinaisesti kapellimestari
ollut, mutta kyllä kaikki lyönnit menivät ihan
sääntöjen mukaan.”
Muusikoita haastatelleen Martti Pajanteen mukaan orkesteri soi
harjoituksissa ”paksummin ja laulavammin kuin tavallista”.
Säveltäjän tytär Katarina Ilves oli myös
vaikuttunut.
”Ensimmäisten
harjoitustahtien jälkeen isä keskeytti ja sanoi: ’Paljon
runollisemmin, paljon runollisemmin.’ Tämä oli
kuin olisi heittänyt kiven lampeen, ja renkaat olisivat levinneet.
Orkesteri soitti kuin toiset ihmiset. Se oli hyvin vaikuttavaa.
Siinä tuli hänen persoonallinen magnetisminsa, joka
hänellä on täytynyt olla, koska hän on saanut
niin ’sokeatkin’ mukaansa ulkomailla. Ehkä se
ei ole vain kapellimestarin taitoa, vaan se on suggestiota.”
Osa
suggestiosta välittyy rahisevasta nauhoituksestakin. Orkesterin
jousisointi on laulava, mutta hieman romuluinen - todellakin selvästi
vain yhden yhteisharjoituksen jälkeen nauhoitettu. Sibelius
pitää perustempon yllä todella ammattimaisesti
sekä harjoituksissa että esityksessä ja tekee samalla
erittäin luontevia rubatoja. Säveltäjän oikeudella
hän poikkeaa muutaman kerran huomattavasti partituurinsa
esitysmerkinnöistä. Tempo on huomattavan hidas: kuuden
minuutin pintaan. Jorma Panula on johtanut teoksen aikaan 3.38,
Maris Jansons ajassa 4.22. Jussi Jalas ajassa 4.56 ja Nils-Eric
Fougstedt ajassa 5.00.
Soinniltaan
viimeistellympi ja vielä Sibeliuksenkin versiota hitaampi
(7.00) Yleisradion nauhoitus Andante festivosta talletettiin
myöhemmin vahingossa levylle "Sibeliuksen johtamana
versiona", vaikka kapellimestarin täytyy olla joku muu.
Vasta 1990-luvulla alkoi ilmestyä levyjä, joissa on
oikea, Sibeliuksen johtama versio.