Tohtori
Sibelius kuoli äkillisesti 1868 (katso
myös Elämänkaari) ja Maria-leski joutui lapsineen
muuttamaan äitinsä Katarinan luokse asumaan (2.). Tämä
talo Prykikadulla osoittautui kuitenkin ahtaaksi, asuttivathan
sitä Katarina, Maria, Marian lapset Linda, Janne ja Christian
sekä sisarukset Julia ja Tekla. Katarina myi talonsa 1871.
Janne oli tällöin viisivuotias.
Katarina
vuokrasi kauppias Grönlundilta tilavamman asunnon Residenssikadun
varrelta (3.), mutta muutti jo vähän yli vuoden perästä
uudelleen. Janne oli tuolloin aloittanut koulunkäyntinsä.
Kauppias
Lindforsin talosta Kasarmikadulta löytyivät hyvät
tilat suurelle perheelle (4.), mutta Katarina jatkoi omistusasunnon
etsimistä.
Vuoden
1874 alussa kiertolaiselämä päättyi. Katarina
osti leskirouva Ebba Gustava Levánin perillisiltä
talon Läntisen Linnakadun varrelta (5.). Tässä
asunnossa Janne eli 8-vuotiaasta aina ylioppilaskirjoitusten jälkeiseen
kesään 1885. Läntisen linnakadun asunnossa Janne
oppi soittamaan pianoa ja viulua sekä aloitti säveltämisen.
Tässä asunnossa on syntynyt esikoisteos Vesipisaroita
sekä varhaisimmat kamarimusiikkiteokset. Katso (Katso
myös Musiikki-osio)
Sibeliuksen
Hämeenlinna-vuosien kesät kuluivat joko Borgien huvilalla
Annilassa, Sääksmäen maisemissa, tai isänäidin
Katarina Fredrika Sibeliuksen ja tämän Evelina-tyttären
luona Loviisassa. Vuonna 1879 Jannen isänäiti kuoli,
ja Sibeliusten talo vuokrattiin vajaaksi kymmeneksi vuodeksi.
Loviisaan palattiin vasta 1880-luvun lopulla.
