Loka-marraskuussa valmistuivat arkkitehti Lars Sonckin piirustukset ja talon kivijalka. Materiaalien kuljetukset alkoivat. Järeämpiä honkahirsiä ulkoseiniä varten, yhteensä yli 5 km, tuli neljältä lähitilalta. Muutakin puutavaraa ilmenee laskuista: "Tukkii, orsii, piirui, troshii, permantopalkkii, pontattuu lautaa, hylkylautaa…"

Rakennustyöt käynnistyivät helmikuun 10. päivänä kolmentoista kirvesmiehen voimin. Töitä johti Rikhard Laine, josta tuli Sibeliuksen hovirakentaja.

Kirvesmiehille riitti töitä yli seitsemäksi kuukaudeksi. Viimeisen tilinsä he saivat Sibeliusten muuttopäivänä 24 syyskuuta. Rakennuskauden aikana maksettiin "puutyöstä" palkkoja 31:lle eri henkilölle. Tuntipalkka vaihteli välillä 0,85 - 1,35 euroa.

Lähitilat toimittivat päreitä vajaat 40 000 kappaletta talon ja liiterin katteeksi, samoin kuin 861 kiloa "rohtimii" ja 40 kuormaa sammaleita. Renlund lähetti rautatavaraa lupaustensa mukaisesti. Wilhelm Andstenilta Helsingistä tuli kaakeleita ja keittiön hellauuni. Sibeliusten edistyksellisyydestä kielii rahtilasku: "Haettu Järvenpään asemalta 1 kpl klosetti." Jokela Tegelbrukista oli ostettu 11 000 kappaletta tiiliä kesän kynnyksellä, joten talon muuraustyöt pääsivät alkamaan 28 kesäkuuta.



Muuraus kesti 2 kuukautta. Töihin otti osaa kymmenkunta eri henkilöä, joiden tuntipalkka vaihteli välillä 0,85 - 2,5 euroa.

Rakennusvaiheen aikana Sibelius hankki rahaa johtamalla musiikkiaan Helsingissä, Turussa, Vaasassa ja Tallinnassa sekä myymällä esimerkiksi Valse tristen oikeudet halvalla tietämättä, minkälainen maailmanhitti teoksesta tulisi. Kesällä 1904 perhe asui Tuusulassa Kylänpään talossa, josta pääsi helposti valvomaan rakennustöitä. 

Talo ei ollut valmis 24. syyskuuta Sibeliusten muuttaessa. Sisustus-, pelti- ja vernissaustyötä riitti lokakuun loppuun, ja esimerkiksi kaivo- ja kellariurakat jatkuivat senkin jälkeen. Juoksevaa vettä ei Ainolassa ollut Sibeliuksen elinaikana. Taloon vedettiin sähköt vuonna 1919, mutta sähkölämmitys asennettiin vasta 1960-luvulla yhdessä vesijohdon kanssa.

Ainolan hankkimisen johdosta Sibeliuksen velkataakka kasvoi kaksi ja puoli -kertaiseksi. Tontin osto, arkkitehdin palkkiot, rakennustarvikkeet, työpalkat ym. maksoivat yli 120 000 euroa, kun säveltäjän varmat vuositulot olivat edelleen hieman yli 10 000 euroa. Kokonaisvelka oli nyt yli 200 000 euroa.