Ruokasalin kalustus on sekoitus vanhaa ja uutta, mutta huoneessa lienee säilynyt parhaiten vanhan Ainolan tunnelma. Seinä- ja kattohirret ovat alkuperäiset ja monin paikoin näkyy vielä piilukirveen jälki. Lattiat ovat maalaamatonta lankkua.

Huoneen uudempi kalustus valaisimineen hankittiin Kammiokadun asuntoon Helsinkiin syys-lokakuussa 1939. Tämän 205:n neliömetrin vuokra-asunnon sisustamiseen käytettiin noin 70 000 silloista markkaa (19 000 euroa). Ruokasalin funkis-kalusteet ovat peräisin Stockmannilta ja ne ovat kuuluisan Werner Westin (1890-1959) suunnittelemat. Kalusto päätyi Ainolaan joulukuussa 1942, kun Sibeliukset luopuivat kaupunkiasunnostaan. Yksinkertaisen karu pöytä sekä penkki ikkunan edessä ovat Aino Sibeliuksen suunnittelemat. Hän oli kiinnostunut puutöistä ja omisti jo nuoruusvuosinaan Kuopiossa höyläpenkin. Seinäkello on Aino Sibeliuksen perintö isänsä Aleksanderin pesästä. Uusbarokkityylinen kaappi kellon alla tuli Aino Sibeliuksen äidiltä Elisabeth Järnefeltiltä.

Ruokasalia hallitsee vihreä takka, jonka värjäys on suoritettu tiili kerrallaan. Paikkakunnalla tunnettu ruukkumaakari Johan Grönroos laskutti työstä 170 silloista markkaa (vajaa 600 euroa) ja sai Sibeliukselta rahansa elokuun 25. päivänä 1904. Tässä takassa Sibelius hävitti kahdeksannen sinfoniansa luonnokset ja ilmeisesti myös nuoruudenteoksiaan 1940-luvun "suurissa polttajaisissa". Takassa näkyy Paloheimojen lahjoittama ruukku, johon lastenlapset piilottivat purukumejaan. Niiden maiskuttelua Aino Sibelius ei suvainnut.

Kaksi Sonckin takka-ehdotusta ja ruukkumaakari Grönroosin lasku tiilien värjäämisestä.

> Ainolan ruokasalin taideteokset